Muistatko vielä ensimmäisen koulureppusi tai kämmeniin pinttyneen märän taulusienen tuoksun? Kuljitko koulumatkasi kävellen, bussilla vai kenties hiihtäen? Sattuiko koulumatkasi varrella jotain yllättävää tai mieleen painunutta?

Kodin ja koulun välinen matka ei aina ole suoraviivainen. Koulutie-verkkonäyttelyssä Oulun taidemuseon kokoelmateokset herättävät henkiin hetkiä, joissa kouluun lähtö venyy, kun karkkikauppa houkuttelee, ikkunasta pilkistää kiehtova maailma tai lumihanki kutsuu leikkiin.

Oulun museo- ja tiedekeskus tuotti syksyllä 2024 Oravan koulumuseon Matterport-virtuaalinäyttelyn, jossa nähdään kouluarkeen liittyviä teoksia Oulun taidemuseon kokoelmista. Koulutie-verkkonäyttely laajentaa näkökulmaa koulun ja kodin välisiin taipaleisiin. Näyttelyt ovat osa Oulun kansakoululaitoksen 150- ja peruskoulun 50-vuotisjuhlan ohjelmistoa.

Teosten yhteydessä voit lukea alueen asukkaiden muistoja koulutiensä varrelta. Koulumatkoihin liittyvä kysely toteutettiin verkossa sekä paperiversiona Oulun museo- ja tiedekeskuksen senioriklubin tapaamisessa.

Scrollattava (vieritettävä) näyttely on suunniteltu käytettäväksi puhelimella, tabletilla tai tietokoneella. Koulutie-verkkonäyttely on osa alueellista taidemuseotyötä. Näyttelyn kuratoinnista ja toteutuksesta vastaa vastuumuseotutkija Hanna-Leena Ruottinen.

Hannu Kaakko: Reppufirma, 1989

väripuupiirros paperille
112,8 x 90 cm
Oulun taidemuseon kokoelma
teoskuva: Mika Friman

Reppu on koululaisen ja opiskelijan vakiovaruste. Siinä kulkevat kodin ja koulun väliä niin koulukirjat, vihkot, penaali kuin liikuntavaatteetkin. Muistatko vielä ensimmäisen koulureppusi? Koulurepun valinta ja hankinta on koulutaivaltaan aloittavalle lapselle ja yleensä koko hänen perheelleen merkittävä tapahtuma. Reppuun kiteytyy ajatuksia uudesta lukuvuodesta ja uusista mahdollisuuksista, ehkäpä myös retkistä ja seikkailuista. Moni hankkii joka vuosi uuden koulurepun, mutta klassiset ja hyvälaatuiset mallit kestävät vuodesta toiseen.

Hannu Kaakko (1955–2005) oli oululainen taiteilija ja opettaja. Hänen tuotantoonsa kuuluu maalauksia, grafiikkaa, kierrätysesineitä hyödyntäviä kollaaseja sekä esimerkiksi tiffanytekniikalla toteutettuja veistoksia.

Minulla oli ehkä musta NY reppu. Äitini saattoi minut kouluun ja haki minut. En halunnut enää seuraavana päivänä, että hän saattaisi minua.
Aapo, 13

Petri Hytönen: Bussipysäkin haaveet, 1999

akvarelli paperille
124 x 136 cm
Oulun taidemuseon kokoelma
teoskuva: Ilkka Soini

Hytösen värikkäässä teoksessa näkyy ensisilmäykseltä vain ilmassa leijuva valtava määrä erilaisia automalleja, kuin suurkaupungin moottoritien ruuhkassa. Pienen etsimisen jälkeen bussipysäkkikatoksen alta tummansinisen varjon imussa hahmottuu ihmisen muoto. Kuvan kesäinen maisema löytyy taiteilijan mukaan hänen kotikaupunkinsa Porvoon vanhan maalaiskunnan puolelta maaseudulta, jonne autot ovat tervetullut lisä ja niistä jopa haaveillaan.

Taiteilija on kertonut astuneensa lukuisia kertoja omien lastensa lelujen päälle, jotka ovat olleet hujan hajan lattialla. Myöhemmin omia ja pojan autoja oli kasassa läjänä myös taiteilijan työhuoneella. Lelut-sarjaan kuuluva teos Bussipysäkin haaveet on ensimmäinen, johon lelut päätyivät.

Petri Hytönen (s. 1963) on Porvoossa asuva kuvataiteilija, jonka pääasiallisin tekniikka on akvarelli.

Koulumatka taittui Peltosen liikenteen bussilla Martinniemeen ja yläasteelle Haukiputaalle. Häyrysenniemessä oli matkan varrella Rauma-Repolan sahan radan ylitys. Kerran juna oli niin pitkä, että vaunut jäivät tielle bussin eteen. Siinä sitten odotettiin, että juna peruutti takaisin ja bussi pääsi jatkamaan matkaa. Myöhästyttiin koulusta.
Raija, 64

Hannu Väisänen: Minä kahdeksanvuotiaana koulutiellä, 1990

akvarelli ja lyijykynä paperille
50,5 x 36 cm
Oulun taidemuseo
teoskuva: Mika Friman

Hannu Väisänen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Intiön kasarmialueella Oulussa. Taiteilija on kuvannut teokseen itsensä reppu selässään matkalla Oulunsuun kansakouluun. Taiteilija on kertonut saaneensa koulutiellä vahvistuksen minuudestaan ja elämäntehtävästään.

Oulussa  syntyneen ja sittemmin Ranskaan asettuneen Hannu Väisäsen (s. 1951) myöhempi, niukka ja pelkistynyt muotokieli ja sävymaailma on monelle tuttu. Maalausten, grafiikanvedosten ja julkisten veistosten lisäksi hänet tunnetaan mm. kirjailijana, tekstiilisuunnittelijana, lavastajana ja esiintyjänä.

Nina Roos: 19:30, 2001

öljyväri akryylilevylle
94,7 x 150 cm
Oulun taidemuseon kokoelma
teoskuva: Anu Mykkänen

Teoksen nimi ”19:30” viittaa aikaan. Maalaus kuvaa yksittäistä tarkkaa hetkeä, joka silmänräpäyksessä muuttuu joksikin toiseksi. Maalauksen henkilö kuulokkeineen on uppoutunut suljettuun äänimaailmaan. Taiteilijan ajatuksena on ollut kuvata rajaa sisäisen ja ulkoisen tilan välillä. Ympäristön ja kuvatun henkilön yksityiskohdat ja tunnistettavuus on häivytetty, mikä yhdistettynä vähäeleiseen palettiin tuo teokseen ajattomuutta ja häivähdyksen unenomaista surrealismia.

Nina Roos (s. 1956) työskentelee yleensä sarjallisten kokonaisuuksien parissa, joiden ilmaisukeinot vaihtelevat abstraktista esittävään.

Kuuntelin kuulokkeilla musiikkia ja se toi minulle hyvän ja rauhallisen olon.
Isla, 13

Carl Wargh: Näkymä koulusta, 1985

vesiväri paperille
55 x 75 cm
Oulun taidemuseon kokoelma
teoskuva: Anu Mykkänen

Carl Warghin värikkäässä akvarellissa maisemaa tarkkaillaan lintuperspektiivistä. Maalauksen koulu pilkottaa suurten mäntyjen katveessa keskellä muutoin avaraa maalaismaisemaa peltoineen ja metsineen. Wargh oli taiteilijana enemmän kiinnostunut maiseman hetkellisyyden kuvaamisesta, kuin sen yksityiskohdista. Koulunäkymä alkaa elää omaa värikylläistä elämäänsä lennokkaiden siveltimenvetojen johdattelemana.

Carl Warghin (1938–2018) pääasiallisin tekniikka oli vesivärimaalaus. Warghin teoksia on talletettuna kymmenissä museoissa ja taidekokoelmissa Suomessa ja Ruotsissa. Vaasassa syntynyt taiteilija toimi myös kuvaamataidon opettajana sekä taidekriitikkona ja vaikutti kuvataiteen järjestötoiminnassa.

Vajaan kilometrin koulumatkan kuljin ekaluokalla kävellen. Kotikadun päästä lähti hiekkapintainen kevyen liikenteen väylä "mettätie", joka kulki metsässä meren rantaa seuraten. Vähän ennen koulua oli hurja alamäki, jossa usein juoksi syviäkin sateen uurtamia noroja. Alkutalvesta matkaa hidastivat reitille osuneet jäätyneet vesikuopat, joiden jää oli tietysti pakko polkea rikki matkalla.
Sini, 50

Paavo Tolonen: Ensilumet, 1978

öljyväri kankaalle
120,5 x 210 cm
Oulun kaupungin kokoelma
teoskuva: Mika Friman

Ränsistyneen maatalousrakennuksen edessä touhuaa kaksi lasta, joista toinen asettelee lapasiaan toisen laittaessa suksia jalkaan. Ensilumi on laskeutunut ja houkutellut lapset suksille.

Teoksessa yhdistyvät useat Paavo Tolosen (1936–2009) taiteen tärkeät teemat: luonto, lapset, maalaiselämä ja realismi. Etenkin lapsikuvaukset olivat lähellä Paavo Tolosen sydäntä. Pudasjärvellä taiteellisen tuotantonsa toteuttanut Tolonen tunnetaan erityisesti 1970-luvun kehitysaluerealismistaan, johon kuuluu kuvaukset maaseudun murroksesta ja kaupungistumisen vaikutuksista. Taiteilijan pitkään uraan kuuluu monenlaisia tyylikausia.

Siihen aikaan hiihdettiin puusuksilla ja mäystin-siteillä, yleensä umpihangessa. Erityisesti on jäänyt mieleen neljä tuntia kestänyt hiihto kotoa kouluun. Sää oli puusuksille pahin mahdollinen, märkä lumi kertyi paksuksi kerrokseksi koko suksen mitalle. Suksien pohjista yritettiin ensin saada lumet irti ja sitten isoimmat pojat hieroivat kaikkien suksien pohjaan kynttilää. Ei sekään auttanut. Olimme lähteneet kouluun normaaliaikaan klo 7 ja perille tulimme klo 11. Ei opettaja moittinut myöhästymisestä, vaan sanoi, että tulkaahan syömään.
Aila, 68

Noora Isoeskeli: The Wisdom of Trees, 2011

pigmenttisuihkevedos
80,1 x 80,1 cm
Oulun kaupungin kokoelma
teoskuva: Mika Friman

Taiteilijan mukaan teos Wisdom of the Trees kuvastaa luontosuhdetta ja pyrkimystä löytää ymmärrystä siitä, mitä elämä on tai mitä ympäröivä maailma tarkoittaa. Valokuvan nuori tyttö keinuttaa kahta kirjaa puiden väliin vedetyissä langoissa. Taiteilijan kertoman mukaan tyttö tavoittelee tietoa kirjoista, vaikka häntä ympäröivät ikiaikaiset puut. Teoksen taustalla on ajatus siitä, että vaikka kirjojen paperi tuotetaan puista, ensimmäinen ymmärryksemme maailmasta on kokemuksellista, aistillista. Teos kuvastaa kahden tiedon, järjen ja tunteen välissä olemista. Teos kuuluu sarjaan Temporary Happiness.

Noora Isoeskeli (s. 1982) on turkulainen kuvataiteilija ja valokuvataiteilija. Isoeskeli työskentelee pääasiassa rakennetun valokuvauksen keinoin. Hän on kiinnostunut muun muassa katseen valtaan liittyvistä kysymyksistä näkevän ihmisen maailmassa.

Matti Kalkamo: Harsh Reality, 2005

pronssi, käsinneulottu villaneule
31 x 21,5 x 23,5 cm
Oulun taidemuseon kokoelma
teoskuva: Mika Friman

Teoksen Harsh Reality hahmo on surullinen ja totinen vanuttuneessa, osin rikkoutuneessa villapaidassaan. Hahmo tuntuu ihmettelevän, mikä meni vikaan. Tragikoomiseen teokseen liittyvät taiteilijan muistikuvat ala-asteen sotatantereelta vuorenvalloituksineen ja lumipesuineen. Joskus vihollisen asemaan riitti vääränlainen villapaita. Kalkamon teosten ideat lähtevät yleensä eletyn elämän kokemuksista ja havainnosta. Teoksen kautta taiteilija on halunnut asettua toisen asemaan sivustakatsojan tai tarkkailijan roolissa. Taiteilija on yhdistänyt pronssiseen muotokuvaan vaatekeräyksestä löytyneen hylätyn Jussi-paidan.

Matti Kalkamo (s. 1968) on tamperelainen kuvanveistäjä ja installaatiotaiteilija, monen materiaalin taitaja. Kalkamon teokset ovat usein omaelämänkerrallisia.

Pirkko Lepistö: Pieni hiihtäjä, 1973

öljyväri kankaalle
35,3 x 27,2 cm
Heinäsen taidesäätiön naivistinen kokoelma
teoskuva: Anu Mykkänen

Pirkko Lepistön postikorttimaisessa maalauksessa pieni taivaltaja hiihtelee korkeiden, rytmikkäiden kuusien katveessa. Lumi on jo osittain peittänyt edellisen kulkijan määrittelemän reitin. Moni pieni kansakoululainen on hiihtänyt koulumatkansa talvisin. Eikä koulumatka ollut aina helppo! Koulureittiä ei välttämättä ollut valaistu lainkaan ja osa oppilaista kulki kouluun erilaisia metsätaipaleita ja -polkuja pitkin kävellen. Joskus matkantekoon käytettiin jopa soutuvenettä.

Pirkko Lepistö (1922–2005) kuuluu suomalaisten naivistimaalareiden kärkikaartiin. Lepistö kehitti oman herkän ja pelkistetyn sekä sommittelullisesti kurinalaisen tyylinsä. Hänen maalauksensa kuvaavat usein sadunomaista idylliä ja rauhaa, mikä on tyypillistä naivistimaalareille.

Koulumatka oli tietä pitkin kulkien 2 km. Jos hiihti joen yli koivikkoja pitkin seudun ainoan mäen yli, koulumatka lyheni melkein kilometrin. Oli mahtava hiihtää koivikossa, kun oli vielä pimeää, mutta taivaanranta alkoi jo punertaa. Oli vähän jännittävääkin. Mitä enemmän oli pakkasta, sitä kauniimpi oli hiihtomatka ja juurikin aamuisin.
Maarit, 51

Reijo Hukkanen: Kotikyyti, 1978

öljy ja tempera kankaalle
130 x 110,5 cm
Oulun taidemuseon kokoelma
teoskuva: Mika Friman

Reijo Hukkasen maalauksessa koululaiset kirmaavat reput selässään pitkin metsätietä, jonka varteen auto on heidät jättänyt. Kevätaurinko työntää pitkät varjot osittain sulaneelle metsätielle. Taustalla pellon reunalla näkyy Hailuodon Ojakylän kaunis maisema, Ojakylän koulu sekä maalaistaloja. Reijo Hukkanen on kertonut, että maalauksen taustalla on hänen näkemänsä aito tilanne.

Oululaissyntyinen Reijo Hukkanen (1946–2024) vaihtoi siveltimet vasaroihin, peltisaksiin ja pop-niitteihin 1980-luvun alussa. Moni muistaakin hänet vaikuttavista julkisista veistoksista, joissa on hyödynnetty romuttamoiden ja siirtolavojen aarteita.

Aina taksissa pelasimme matopeliä tai katoimme pink panteria.
Janna, 13

Jenni Yppärilä: Karkkikauppa (Oulainen), 2012

sekatekniikka, kolmiulotteinen maalaus kovalevylle ja MDF-levylle
30 x 61 x 20 cm
Oulun taidemuseon kokoelma
teoskuva: Mika Friman

Jenni Yppärilän kolmiulotteinen maalaus Karkkikauppa (Oulainen) kuvaa paikkaa, jonka liki jokainen 70- ja 80-luvulla Oulaisissa kasvanut tunnistaa. Karkkikauppa oli paikka, jossa hengaili aina joukko nuoria ja jonka edustan penkeille sovittiin tapaaminen. Se oli eräänlainen tukikohta, jossa pidettiin yllä sosiaalisia suhteita. Nykyään liikettä ei enää ole. Arkkitehtonisesti rakennus edustaa tyyliä, joka voisi olla mistä päin Suomea tahansa ja siksi teokseen on helppo samaistua. Was Here -kohtaamispaikkoja sarjaan kuuluu teoksia mm. Oulaisista, Ikaalisista, Mäntästä, Tampereelta, Porista ja Pirkkalasta. Taiteilijan lähtökohtana oli etsiä julkisen tilan kohtaamisen paikkoja ja tiloja, joissa eri-ikäiset ihmiset vaihtavat kuulumisiaan.

Jenni Yppärilää (s.  1980)  kiinnostaa etenkin rakennusten sosiologinen luonne – rakennukset ilmentävät elettyä historiaa ja nykyisyyttä ja niitä voi tarkastella yhteiskunnan ja sen asukkaiden muotokuvina.

Koulumatkan varrella oli pieni kioski. Siellä myytiin irtokarkkeja kappalehinnalla niin kuin tuohon aikaan 1990-luvun alussa oli tapana. Kinuskikuulat maksoivat 10 penniä. Joskus taskuun oli eksynyt markka, ja silloin kävin kotimatkalla ostamassa 10 kinuskikuulaa. 
Johanna, 42

Martti Mäki: Iltapäivä, 1978

tempera kankaalle
120 x 210,3 cm
Oulun kaupungin kokoelma
teoskuva: Mika Friman

Oululaisella taiteilijalla Martti Mäellä oli vuosina 1974–82 ateljee Tuiran kaupunginosassa puutalossa, jossa aiemmin toimi myös Spar-kauppa. Tila oli suuri ja siinä oli isot näyteikkunat kadulle. Taiteilijan kertoman mukaan hänen luonaan kävi iltapäivisin usein pikkupoika, joka tarkisti ikkunasta kurkkien, oliko taiteilija kotona. Poika nousi pyörän satulan päälle, jotta näkisi paremmin sisälle.

Temperamaalauksessa on kuvattuna ateljee sisältä päin katsottuna. Kahden ikkunan välissä oleva peili paljastaa huoneen sisätilan, maalaustelineen ja pensseliä pitelevän taiteilijan käden. Toisesta ikkunasta avautuu kerrostalonäkymä sekä sisälle kurkisteleva pieni lapsi.

Martti Mäki (s. 1947) on toteuttanut useita julkisia seinämaalauksia sekä tilausmuotokuvia. Teos Iltapäivä on Rajakylän koulun prosenttitaidehankinta vuodelta 1978.

Paavo Tolonen: Keinut, 1983

Öljyväri kankaalle
80 x 100 cm
Oulun kaupungin kokoelma
teoskuva: Mika Friman

Paavo Tolosen Keinut tuo mieleen loppukesän viljavainiot, lämmön ja vapauden tunteen. Hetken, jona kelloon ei ole katsomista.

Luonto, lapset ja maalaiselämä kuuluivat Paavo Tolosen (1936–2009) tyypillisiin aiheisiin. Tolonen oli myös tuottelias muotokuvamaalari.

Lapsuuden ystävän kanssa käytiin tokaluokan jälkeen halaamassa puut jotka reunustivat koulumatkan polun/tien pätkää josta kuljettiin kouluun. Koska seuraavana syksynä vaihdettiin toiseen kouluun ja tiedettiin ettei sitä pätkää enää kuljeta. Ystäviä yhä ollaan️.
Päivi, 58

Tuula Lehtinen: Liitutaulu, 1995

silkkipaino ja akryyli kankaalle
120 x 200 cm
Oulun taidemuseon kokoelma
teoskuva: Ilkka Soini

Tuula Lehtisen teos koostuu ikään kuin kahdesta osasta. Näyttää siltä, kuin auringossa kylpevän maiseman päälle tunkeutuisi kuin väkisin pyyhittyä liitutaulua muistuttava alue. Sen päälle piirtyy valkoinen helminauha, joka voi viitata koristautumiseen, mutta myös matematiikan laskuvälineenä käytettyyn helmitauluun. Vaikka monet liitutaulut ovat korvautuneet uudemmilla innovaatioilla, on perinteinen liitutaulu monen koulumuistoissa. Muistatko sinä vielä märän liitutaulusienen tuoksun?

Tuula Lehtisen (s. 1956) tuotantoon kuuluu eri grafiikan menetelmin toteutettuja teoksia, maalauksia, veistoksia ja mosaiikkitöitä. Viime vuosina häntä on kiinnostanut taiteen ja ympäröivän tilan sekä arkkitehtuurin vuorovaikutus.

Teuvo-Pentti Pakkala: Pojat ja katkennut puu, 1959

litografia paperille
31 x 45 cm
Oulun kaupungin kokoelma
teoskuva: Anu Mykkänen

Teuvo-Pentti Pakkalan grafiikanvedoksessa on leikin ja vauhdin hurmaa! Kaatuneen ja oksaisen puun luona käy hyörinä – osa lapsista kiipeilee oksissa ja puunrungolla, osa juoksentelee maassa. Pakkala työsti samasta aiheesta myös guasseja ja akvarelleja, mutta hän on tuhonnut ne myöhemmin.

Oululaissyntyinen Teuvo-Pentti Pakkala (1920–2010) kuului pohjoispohjalaiseen kulttuurisukuun. Taiteilijana hän lukeutui sodanjälkeisten modernistien eturivin taiteilijoihin Suomessa. Pakkala teki elämäntyönsä taidegraafikkona Helsingissä ja Hailuodossa.

Oltiin kavereiden kanssa lumisotaa ensin koulun pihalla ja sitten kun lähdettiin, heiteltiin lumipalloja toisiin koko matkan ajan.
Väinö, 13