Kirjo-näyttelyn taiteilijat

Näyttelyyn on kutsuttu kaksitoista Pohjoismaista ja Saamenmaalta kotoisin olevaa taiteilijaa tai taiteilijaryhmää, joiden teokset on toteutettu monin eri tekniikoin.

Materiaalin ja muodon vuorovaikutus on norjalaisen Hanne Friisin (s. 1972) taiteen ytimessä. Herkkyys ja värien kieli ovat hänelle tärkeitä asioita. Tekstiilitaide on Friisin ensisijainen ilmaisuväline. Kehittämiensä taittelu- ja ompelutekniikoiden avulla Friis työstää tekstiilejä käsin neulan ja nailonlangan avulla. Näin materiaalista syntyy vähitellen tiheitä kolmiulotteisia muotoja. Aikaa vievä prosessi mahdollistaa taiteilijalle pääsyn eräänlaiseen tietoisuuden virtaan, jossa energiat ja ajatukset virtaavat materiaalin ja tekijän välillä. Prosessien tuloksena syntyvät pehmeät veistokset ovat orgaanisia ja assosiatiivisia.

Liina Aalto-Setälä (s. 1990) on Helsingissä toimiva kuvataiteilija, joka työskentelee yhdistellen kuvanveistoa, installaatiota, analogista valokuvaa ja äänitaidetta. Aalto-Setälä painottaa työskentelyssään orgaanisia materiaaleja ja opiskelee perinteisiä käsityöläistekniikoita. Hänen teoksensa käsittelevät ihmisen ja luonnon välistä henkistä ja emotionaalista yhteyttä ammentaen itämerensuomalaisesta ​​kansanperinteestä.

Kirsti Muinonen (s. 1943) on oululainen kuvataiteilija, jonka taiteellinen ura on jatkunut 1970-luvun alusta asti. Muinonen työskentelee monipuolisilla maalaustekniikoilla kuten temperalla ja akryylillä sekä öljy- ja vesiväreillä. Pääosin Muinosen teokset ovat öljyvärimaalauksia, joiden aihepiirit kuvastavat mielen tasoja ja kerrostumia. Muinonen maalaa näkymättömiä ja tutkimattomia maailmoja – sellaista, mitä paljas ihmissilmä ei pysty havaitsemaan. Hän tarkastelee tieteen tutkimia kysymyksiä taiteen ja intuition kautta ja luonnehtii työskentelytapaansa meditatiiviseksi.

Sasha Huber (s. 1975) on Helsingissä asuva kuvataiteilija ja tutkija, jonka sukujuuret ovat Sveitsissä ja Haitilla. Taiteessaan Huber keskittyy ensisijaisesti muistin ja jonnekin tai johonkin kuulumisen kysymyksiin. Erityisesti häntä kiinnostaa se, millaisia konkreettisia ja symbolisia jälkiä kolonialismi on jättänyt erilaisiin ympäristöihin. Huber tarkastelee historian ja nykyisyyden välisiä yhteyksiä oivaltavin tavoin esimerkiksi arkistomateriaalia hyödyntäen. Hänen monipuoliseen taiteelliseen työskentelyynsä kuuluu esityksellisiä interventioita, videotaidetta, valokuvausta ja yhteistyöprojekteja. Yksi Huberin tärkeimmistä työvälineistä on niittipyssy. Tunnistaen sen symbolisen merkityksen aseena Huber käyttää sitä erityisesti valtasuhteiden näkyväksi tekemiseen ja uudelleenmäärittelyyn.

Sakari Matinlauri (s. 1957) on oululainen kuvanveistäjä, jonka teoksia on esitetty Suomessa ja ulkomailla 1980-luvun alusta asti. Matinlauri toteuttaa veistoksensa studiollaan Oulun Pikisaaressa käyttäen materiaaleinaan metallia, puuta, kiveä ja paperia. Teosten aiheet kumpuavat luonnosta ja antiikin kreikkalaisesta mytologiasta. Myös ihmismielen syvyydet sekä mielikuvituksen ja alitajunnan avulla taitettavat matkat ovat Matinlaurin teoksissa toistuvia aiheita.

Sara Blosseville (s. 1994 Ranska) on Vantaan metsissä asuva taiteilija. Hänen käsityötä ja nykytaidetta yhdistävään taiteelliseen ilmaisuunsa kuuluu veistoksia, tekstiilitaidetta ja omakustanteisia taidejulkaisuja. Hän käyttää pääasiassa itse valmistamiaan, kasvattamiaan, löytämiään, kierrätettyjä tai käytettynä ostettuna materiaaleja. Käsityö on Blossevillelle tapa ymmärtää maailmaa.

Christelle Mas (s. 1984) on Oulussa asuva ranskalainen valokuvaaja ja nykytaiteilija. Hänen taiteensa ottaa vaikutteita tieteellisistä menetelmistä ja uusista teknologioista. Masin teosten lähtökohtana ovat usein digitaaliset valokuvat, joita hän muokkaa ja yhdistää erilaisiin medioihin ja tekniikoihin, kuten installaatioihin, pehmeisiin veistoksiin, videoihin ja videopeliin. Valokuvaus laajennetussa merkityksessään antaa taiteilijalle mahdollisuuden visioida tulevaisuutta kuvittamisen, muokkaamisen, editoinnin, kerrostamisen ja sekoittamisen kautta. Mas on kiinnostunut siitä, mihin suuntaan tieteellinen ja teknologinen kehitys vievät ihmisiä lähitulevaisuudessa. Vaikka hänen teoksensa esittävät vakavia kysymyksiä siitä, mitä tulevaisuus tuo mukanaan, niistä löytyy aina ripaus mielikuvitusta ja unelmointia.

Ellen Grieg (s. 1948) on oslolainen tekstiilitaiteilija, joka tunnetaan värikkäistä, vapaasti tilassa riippuvista köysiveistoksistaan. Yli 25 vuoden ajan Grieg on johtanut Oslon kansallisen taideakatemian tekstiilityöpajoja. Koko pitkän uransa ajan Grieg on tutkinut laajasti värejä sekä luonnonkuitujen ja synteettisten kuitujen värjäystä, mukaan lukien batiikki- ja plangitekniikoita. Hän on soveltanut näitä värjäystekniikoita muun muassa laivojen kiinnitysköysiin. Viime vuosina hänen tekstiiliteoksensa ovat alkaneet muuttua yhä veistoksellisemmiksi.

Kristin Larsson (s. 1990) on käsityöläinen, joka työskentelee pääasiassa lasin kanssa. Hän yhdistää lasia usein metalleihin, kuten kupariin, tinaan ja pronssiin. Vaikka hänen työnsä on usein käsitteellistä, se on myös leikkisää ja kokeellista. Larsson on päättänyt haastaa rajoittavia ja hierarkkisia käsityöperinteitä etsimällä jatkuvasti uusia ilmaisutapoja. Hän tekee tämän tutkimalla käyttämiensä materiaalien ominaisuuksia ja mahdollisuuksia. Hänen veistoksensa paljastavat häilyvän rajan luonnollisena ja kulttuurisena pidettyjen asioiden välillä. Larsson on kiinnostunut arkeologisista ja luonnonhistoriallisista löydöistä, jotka saavat pohtimaan ihmisten lyhyttä olemassaoloa maan päällä, heidän jättämiänsä jälkiä ja sitä, kuinka tulevat sukupolvet tulevat käsittämään nämä jäljet. Hän asuu ja työskentelee Gustavsbergissä ja Tukholmassa.

Kim Laybourn (s. 1988) käsittelee ilmiöitä, valtarakenteita ja käsitteitä, jotka vaikuttavat siihen, miten ihmiset näkevät ja muodostavat yhteyden luonnonympäristöön – eli niin sanottuun enemmän kuin ihmisten (engl. more-than-human) maailmaan. Hänen teoksensa käsittelevät monimutkaisia ​​ilmiöitä yhdistämällä liikkuvaa kuvaa ja ääntä monikerroksisiksi teoksiksi. Hänen taiteellinen toimintansa vuorottelee videon, äänen, musiikin, installaation, kuvanveiston, piirtämisen, maalauksen, tekstin, CGI:n (tietokoneella tuotettujen kuvien) ja animaation välillä.

Anna Ting Möller (s. 1991) työskentelee elävien SCOBY-viljelmien kanssa luoden ihoa muistuttavaa materiaalia. Hän kasvattaa siitä lihallisia veistosinstallaatioita, jotka tarkastelevat muun muassa äitiyden, yhteenkuuluvuuden ja vieraantuneisuuden teemoja. Möller syntyi Yueyangissa, Kiinassa ja hänet adoptoitiin ruotsalaiseen perheeseen 1-vuotiaana. Työskentelynsä kautta Möller käsittelee sukulaisuuteen liittyviä käsityksiä ja käytäntöjä, niihin liittyviä jännitteitä ja epäselvyyksiä. Samalla hän tahtoo viljellä eläviä yhteyksiä myös lajirajojen yli ja biologisten suhteiden ulkopuolella. Möller asuu ja työskentelee New Yorkissa ja Tukholmassa

Outi Pieski (s. 1973) on saamelainen kuvataiteilija, jonka kotipaikka on Ohcejohka (Utsjoki) Saamenmaan suomalaisessa osassa. Hänen maalauksensa ja installaationsa käsittelevät arktista aluetta sekä luonnon ja kulttuurin keskinäistä riippuvuutta. Hänen työskentelynsä keskiössä ovat saamelaiset käsityöperinteet, duodji, joiden kautta Pieski avaa näkökulmia ja keskusteluja saamelaisista eri kulttuurisissa viitekehyksissä.

Biret Haarla Pieski ja Gáddjá Haarla Pieski ovat tanssijoita ja esiintyjiä Ohcejohkasta, Saamen suomalaisesta osasta. He valmistuivat Suomen Kansallisoopperan balettikoulusta Helsingistä (2019) ja P.A.R.T.S.-oppilaitoksesta Brysselistä (2022). He ovat tehneet useita yhteistyöprojekteja, muun muassa teatteriohjaaja Pauliina Feodoroffin kanssa saamelaispaviljongissa, Venetsian biennaalissa 2022 esitellyssä Matriarchy-näytöksessä ja kuvataiteilija Marja Helanderin kanssa palkitussa lyhytelokuvassa Eatnanvuloš Lottit / Birds in the Earth (2018). Heidät valittiin Vuoden nuoriksi taiteilijoiksi 2021 alkuperäiskansojen Riddu Riđđu -taidefestivaalilla Olmmáivággissa Saamenmaan norjalaisessa osassa.