Kurjuutta lisäsi Oskarin Jauhiaisen syntyperä – hän oli avioliiton ulkopuolella syntynyt, ja joutui usein kulkupuheiden kohteeksi ja kyläläisten silmätikuksi. Jauhiaisen biologinen isä kuitenkin tiedettiin suomussalmelaiseksi kyläseppä Iisakki Heikkiseksi (1877–1964). Näin Jauhiainen sai verenperintönään sekä kainuulaisten Heikkisten sepäntaidot että pohjalaisten Huttujen talonpoikaisen käsityötaidon.
Oskari Jauhiainen lähti kodin ulkopuolisiin töihin jo nuorena. Hän teki töitä muun muassa paimenpoikana, pikkurenkinä ja tukinuittajana. Mukana hänellä oli aina vyöllään puukko, jolla hän veisteli erilaisia tarvekaluja ja ilmeikkäitä eläinhahmoja. Kutsumus taiteen tekemiseen oli vahva. Hän myös seurasi mielellään kylän käsityöläisten työskentelyä.
Oskari Jauhiainen kehittyi nopeasti taidokkaaksi pienoispuuveistosten tekijäksi. Hän osallistui veistoksellaan Muurahaispesää kaivava karhu Oulun maatalousnäyttelyyn vuonna 1928, ja voitti 2. palkinnon taitokäsitöiden luokassa. Tämän menestyksen myötä Jauhiainen sai vihdoin nimeä ja kaipaamaansa arvostusta veistäjänä. 1930-luvun alussa Oulussa alkoi olla paljon Jauhiaisen taiteen ostajia ja tukijoita, ja hän pystyi elättämään itsensä taiteen tekemisellä.
