Huonokuntoinen valkobetoniveistos on tullut elinkaarensa päähän, mikä tarkoittaa sitä, että teos poistetaan Oulun kaupungin julkisen taiteen kokoelmasta.
Futura valmistui 1986 ja oli samana vuonna esillä Helsingin Juhlaviikkojen Concrete-näyttelyssä, joka oli osa kokeellisen ympäristötaiteen tapahtumasarjaa Experimental Environment. Helsingin taiteilijaseuran ja betoniteollisuusalan yritysten yhteishankkeessa oli mukana 10 taiteilijaa. Näyttelyn kokeellisten veistoselementtien valmistaminen poikkesi valimoiden normaaleista työrutiineista. Ouluun teos päätyi 1987, jolloin se oli mukana Rotuaarin Veistoskatu-näyttelyssä. Futura hankittiin Oulun kaupungin kokoelmaan ja vuodesta 1987 se on sijainnut linja-autoaseman tuntumassa Ratakadun vieressä.
Futuran sijoituspaikasta on esitetty mielipiteitä ja käyty keskustelua koko sen ajan, kun teos on ollut Oulussa eli 36 vuotta. Aiha itse ei ollut tyytyväinen teoksen sijoituspaikkaan. Vielä vuonna 2016 Sanomalehti Kalevan haastattelussa Museo- ja tiedekeskus Luupin edustajat pohtivat Futuran kunnostamista ja väliaikaista siirtoa uuden Matkakeskuksen ja sen ympärille rakentuvan miljöön tieltä. Sittemmin asemanseudun kehittämistyö ei ole sanottavasti edennyt.
Valkobetoni on ulkotilassa haasteellinen materiaali, mutta Futura säilyi melko pitkään alkuperäisen näköisenä välittäen taiteilijan tarkoittaman graafisen valkoisuuden ja selkeän muodon. Teoksen lähtökohtana oli juokseva koira -ornamenttiaihe. Futurassa havaittiin useista siirroista ja pakkausrapaumasta johtuvia, rakenteisiin ulottuvia halkeamia ja halkeamaryhmiä kuitenkin jo vuonna 1991. Kappaleiden välinen kullanvärinen liitossauma kesti samoin huonosti ulkoilmaa häviten pinnoilta 1990-luvulla.
Futuran tilannetta ovat kartoittaneet 1999 lähtien eri alojen konservaattorit ja laajempia selvityksiä on tehty esimerkiksi vuosina 2006 ja 2023. Teosta ei ole voitu puhdistaa turvallisesti, vaan on hyväksytty patinan kertyminen. Puhdistustoimet olisivat edellyttäneet teoksen siirtoa halliin ja liikuttamiseen on liittynyt riskejä.
Vuonna 2021 teosta tutkittiin ainetta rikkomattomilla kuvantamismenetelmillä. NDT-tutkimuksien mukaan betoniraudoitukset on aseteltu siten, että teoksen keskialueelta erkanevat kärjet ovat suurelta osin raudoittamattomia. Erilaatuisia halkeamia esiintyy kärjissä, sakaroissa raudoitusten vieressä ja erityisesti alaosissa eli ns. jaloissa. Teoksessa ja sen jalustassa on lisäksi muita rapautumia, erilaisia reunojen ja kulmien lohkeamia sekä katulikaa. Betonialan asiantuntijoiden mukaan valkobetonipintoja on erityisen hankala korjata. Mikäli teos olisi päätetty pinnoittaa uudelleen, laadusta olisi jouduttu tinkimään, jolloin lopputuloksen onnistuminen on vaikeasti ennustettavissa. Vaikka betoniteos vaikuttaa kovalta ja raskaalta, se on vuosien saatossa muuttunut hauraammaksi.
Futura ostettiin aikoinaan valmiina teoksena. Nykyisin kun tilataan julkinen teos, mietitään lähtökohtaisesti teoksen elinkaaren pituutta. Kaikkia teoksia ole tarkoitettu kestämään vuosikymmeniä, saati vuosisatoja. Huonokuntoisia julkisia teoksia joudutaan aika ajoin poistaminen vaikean korjattavuuden, liian hintavien korjauskustannusten, teknisen toimimattomuuden tai toistuvan ilkivallan seurauksena, mutta päätös poistosta perustuu aina tarkkaan harkintaan.
Oulun taidemuseon hallinnoimissa kokoelmissa on Futuran lisäksi kuusi Martti Aihan teosta vuosilta 1982–2009. Futuran ohella tunnetuimpiin kuuluu Sanomalehti Kalevan lahjoittama polttomaalattu teräsveistos Mediator (1999) Oulun keskustassa Snellmanin puistossa. Pateniemen koulun pihalla oleva merialumiininen Kenkä-Kekarainen on kaupungin prosenttitaidehankinta vuodelta 2009. Pudasjärveläissyntyinen Martti Aiha kuoli toukokuussa 2023.