On ollut todella mielenkiintoista päästä tutustumaan museon toimintaan, siellä työskenteleviin henkilöihin ja kurkistamaan niin sanotusti kulisseihin. Erityisesti minua on kiinnostanut se, miten näyttelyt saavat alkunsa ja miten ne syntyvät? Ja kuka ylipäätään päättää, mitä näyttelyitä Oulun taidemuseossa on kulloinkin esillä? Me museovieraina näemme vain lopputuloksen, mutta näyttelyn rakentaminen on vaatinut ison joukon ihmisiä ideoimaan ja koostamaan näyttelyä siihen pisteeseen, että me pääsemme siitä nauttimaan.
Nyt Oulun taidemuseossa on meneillään 1900-luvun alun taiteilijanaisista kertova näyttely, jossa on esillä kuuden tuohon aikaan vaikuttaneen naistaitelijan teoksia. Kaikilla taiteilijoilla oli jonkinlainen yhteys Oulun seudulle. Näyttelyssä on esillä maalauksia, taidegrafiikkaa, miniatyyrimaalauksia ja yksi tekstiiliteos.
Miten taiteilijanaiset ovat päätyneet Oulun taidemuseoon, ja mitä kaikkea näyttelyn koostaminen on pitänyt sisällään? Näihin kysymyksiin lähdin hakemaan vastauksia amanuenssi Katariina Kemppaiselta ja kuraattori Selina Väliheikiltä.
Miten kaikki sai alkunsa
Tahto ja taito -näyttely pohjautuu Oulun taidemuseossa vuonna 2017 alkunsa saaneeseen tutkimushankkeeseen, jossa kartoitettiin Oulun alueen ammatillisen koulutuksen saaneita kuvataiteilijanaisia. Hankkeen aloittivat amanuenssit Katariina Kemppainen ja Tarja Kekäläinen. Myöhemmin Kekäläinen jatkoi näyttelyhankkeen edistämistä ja keväällä 2022 kuraattori Selina Väliheikki ja Pohjois-Pohjanmaan museon kuraattori Arja Keskitalo ja intendentti Eija Konttijärvi tulivat mukaan näyttelyn suunnitteluun.
Näyttelyn kuusi naista ovat valikoituneet mukaan, koska he olivat suurin piirtein samaan aikaan syntyneet ja opiskelleet. Lisäksi heidän taiteellinen ura osui samoihin aikoihin eli 1910–1950-luvuille. Heistä löytyi myös aineistoa parhaiten.
Koska kaikki näyttelyn taiteilijat ovat edesmenneet, on näyttelyaineistoa lähdetty kokoamaan haastattelemalla taiteilijoiden omaisia, sukulaisia ja ihmisiä, jotka ovat heidät tunteneet. Esimerkiksi näyttelyä värittävät runsaat valokuvat ovat löytyneet sukulaisilta. Myös jäämistöstä löytyneet kirjeet, lehtileikkeet ja arkistot ovat olleet suurena apuna tutkimustyössä. Itse taiteilijoiden ääni ja heitä silloin ympäröinyt maailma tulee esiin heidän taiteensa kautta. Tutkimuksista huolimatta ei kuitenkaan selvinnyt esimerkiksi se, tunsivatko naiset toisiaan.
Näyttelyn kokoaminen
Näyttelyn teokset ovat valikoituneet näyttelyyn sillä perusteella, miten ne ilmentävät taitelijan tuotantoa parhaiten. Näyttely on rakentunut erilaisten teemojen mukaan: naisten opinnot, naiset katsovat maisemaa, matkustaminen, oma huone ja näyttelytoiminta, toimeentulo, ystävyydet ja kannattelevat verkostot. Aihealueita on avattu yleisölle seinäteksteillä.
Suurin osa näyttelyn teoksista on lainattu yksityiskokoelmista, mutta mukana on myös teoksia Hämeenlinnan taidemuseosta, Oulun kaupunginarkistosta, Oulun taidemuseosta sekä Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmista.
Näyttelyn visuaalisesta ilmeestä ovat vastanneet kuraattori Selina Väliheikki ja maalauskonservaattori Aino Sainio. Graafinen suunnittelija Anne Vähäsalo on vastannut näyttelyn graafisesta ilmeestä.
Historiallinen näyttely
1900-luvun naistaiteilijat eivät juurikaan saaneet osakseen huomiota ja ala oli hyvin miesvoittoinen. Näyttelyssä tulee hyvin esille kuitenkin heidän vahvuutensa – tavat katsoa ja tulkita maailmaa.
Taideopintojen pariin hakeutumien on vaatinut tuohon aikaan todellista tahtoa ja taitoa kuten myös rahallista tukea. Rahaa tarvittiin, sillä taidekouluja oli tuhon aikaan vain Helsingissä ja Turussa ja monen taitelijan tie vei Pariisiin taideopintojen pariin.
Taiteilijoiden elämä oli taloudellisesti epävarmaa ja moni tuon ajan naistaitelija elättikin itsensä toimimalla opettajana ja tekemällä tilausteoksia. Lisäansioita he saivat ottamalla yksityisoppilaita ja kirjoittamalla artikkeleita lehtiin. Myös sukulaiset ja stipendit auttoivat kulujen kattamisessa. Tutkimusaineistosta saatiin selville, että myös perheen tuki oli ensiarvoisen tärkeässä asemassa siinä, että naiset pääsivät opiskelemaan ja matkustamaan
Näyttelyn yhtenä päätarkoituksena onkin tuoda esille asioita jotka ovat jääneet aiemmin huomiotta ja peilata menneiden taiteilijoiden elämää nykyhetkeen – miten naiset pääsivät opiskelemaan, miten opiskelut kustannettiin tai miten asuminen vieraalla paikkakunnalla järjestettiin. Mahdollistiko esimerkiksi perheen yhteiskunnallinen asema enemmän ja oliko se sallivampaa. Se on kysymys, jota voidaan tutkiskella tänäkin päivänä.
Näyttelykuraattori Selina Väliheikki toteaa, että tämä on vasta alku naistaitelijoiden esiin tuomiseen. Tulevaisuudessa naistaitelijoita nostetaan esille enemmän ja Tahto ja taito -näyttely on vasta keskustelun aloittaja ja muistin herättäjä Pohjois-Pohjanmaan alueella toimineiden ja tänne linkittyneiden naistaiteilijoiden taiteesta ja elämästä.
Omassa ajassaan taitelijana toiminen tarjosi taitelijoille samaa mitä tänäkin päivänä: rohkeuden seisoa omilla jaloillaan, tarkastella ympäröivää maailmaa ja ilmaisun vapautta.
Tahto ja taito – 1900-luvun alun taiteilijanaisia -näyttely on avoinna 28.5. saakka, joten sinäkin ehdit vielä käydä tutustumassa taiteilijanaisten historiaan ja ihastelemassa heidän teoksiaan.
Näyttelyssä mukana oleva naiset ovat Karoliina Otava (1901–1990), Olga Nordström (1902–1981), Laila Karttunen (1895–1981), Lyyli Kaurila (1896–1987), Hilja Tolvanen (1879–1959) ja Hilja Palomäki (1902–1994).
Teksti: Marjo Aspegren, harjoittelija