Tuotannon läpileikkaus painottuu 2000-luvun teoksiin. Antti Holma (s. 1942) on sanoittanut taiteensa keskeiseksi teemaksi olemassaolon käsittämättömyyden. Vaikka aiheissa on painavuutta, on taiteen tekeminen itsessään mielekästä. Rehellisyys minälle ja maailman tilalle on tärkeä lähtökohta työskentelylle.

Valtion taiteilijaeläkkeellä oleva Antti Holma työskentelee yhä aktiivisesti pienessä verstaassaan vanhan villatehtaan pihapiirissä Pikisaaressa. Hän onkin saaren taiteilijayhteisön konkari lähemmäs 50-vuotisella työhistoriallaan alueen eri tiloissa.

Tie taiteilijaksi alkoi opinnoilla Helsingissä, ensin pari vuotta Vapaassa taidekoulussa, sitten Taideteollisessa oppilaitoksessa, josta Holma valmistui vuonna 1969. Seuraavat vuodet hän teki taloudellisista syistä kuvaamataidonopettajan ja myöhemmin kirvesmiehen töitä, kunnes jättäytyi vapaaksi taiteilijaksi vuonna 1980. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Holma piti Oulussa seuraavana vuonna ja Helsingissä 1984.

Alun perin Holmasta piti tulla taidemaalari, mutta Pentti Kaskipuron myötävaikutuksella hän kiinnostui opiskeluaikana taidegrafiikasta, erityisesti puupiirroksista. Puupiirros on ns. kohopainomenetelmä, jossa puulaatan pintaa muokataan eri tasoihin taltoilla ja muilla työvälineillä. Koholle jäävät osat maalataan telalla halutun värisiksi. Lopuksi laatan kuva siirretään vedostuspaperille eri tekniikoin; kevyemmäksi haluttavat värit hierretään lusikalla paperille ja tummempiin alueisiin käytetään käsikäyttöistä syväpainoprässiä.

Holman sähäkkä ja fyysinen kaiverrusjälki on hyvin tunnistettava. Tunnelmat ja tarinat kerrotaan eleiden, ilmeiden ja asentojen kielellä. Figuratiiviset teokset jatkavat omalta osaltaan ekspressionistisen taidesuunnan perinteitä ja 60-luvun pop-taiteen vaikutteet ovat myös ilmeisiä. Varhaiset puupiirrokset 1970- ja 1980-luvuilla olivat pääosin mustavalkoisia ja vedoskooltaan maltillisia. Aiheina nousivat erityisesti esiin ruumiillinen työ ja paikallinen miljöö. 1980-luvun puolivälissä kuvastoon tuli raskaampia tunnetiloja. Samoihin aikoihin Holma otti mustan painovärin kumppaneiksi punaisen, ruskean ja keltaisen, joskus sinisen. Samalla teoskoko kasvoi ja on nykyisinkin huomattavan raamikasta.

Ensi alkuun puupiirroksissa teutaroi mies, porukka tai joukkovoima. Ihmismäinen gorillahahmo tarttui mukaan lapsuuden King Kong -elokuvasta (1933). Sittemmin oma tematiikkansa on ollut binääristen sukupuolten välinen jännite, vietit ja seksuaalisuus.  Osansa ovat saaneet myös hyvinvointivaltion pahoinvointi ja globaalit vääryydet, kuten rasismi ja sodat. Holma ei ole juurikaan pehmentänyt kulmia vuosikymmenten saatossa – se on tullut selväksi.  Siksi onkin hauska löytää ikuisen kamppailun vastavoimana teoksia, joissa letkeämpi meininki ja tanssi tempaavat mukaansa. Samankaltaista hetkeen tarttumista löytyy Juice Leskisen tutusta laululyriikasta: ”Voit reilusti heilua svengissä / Et elämästä selviä hengissä”.

Näyttelyä varten on saatu valtionavustusta Museovirastolta.