Museoissa tuotetaan paljon tekstejä: mappeihin ja nykyisin enenevässä määrin sähköisiin viestimis- ja tallennusformaatteihin soljahtavia sopimusasiakirjoja, muistioita, työsuunnitelmia, erilaisia listoja, perustelutekstejä, ohjeita, tiedotteita, joskus jopa kirjeitä – ja jäävuoren huipentumana tutkimustekstejä, jotka päätyvät julkisille foorumeille, painettuihin julkaisuihin, näyttelyteksteiksi tai digitaalisten alustojen sisällöiksi. Tutkimustyölle ja kirjoittamiselle voi harvoin päätoimisesti omistautua pienissä tai keskisuurissakaan alueellisissa museoissa; parhaassa tapauksessa noille ammattipiirien edelleenkin arvostamille työtehtäville voi raivata tilaa muutaman kuukauden vuodessa.
Oulun taidemuseossa talvella ja keväällä 2023 esillä ollut näyttely Tahto ja taito – 1900- luvun alun taiteilijanaisia on tyyppiesimerkki tutkimushankkeesta, jota on viety vuosikausia eteenpäin muun työn ohessa pienin, mutta päämäärätietoisin askelin. Tiedonkeruusta ja taustatutkimuksesta vastasi kokoelmayksikön amanuenssi Tarja Kekäläinen ja hankkeen koordinoi valmiiksi näyttelyksi kuraattori Selina Väliheikki. Matkan varrella suunnittelu- ja toteutustyöhön ovat osallistuneet amanuenssi Katariina Kemppainen, konservaattorit Aino Sainio ja Päivi Kyllönen-Kunnas, digitaalisen dokumentoinnin asiantuntija Mika Friman, museolehtorit Laura Lampinen, Satu Larivaara-Heikkala ja Hanna-Leena Ruottinen, museomestarit Mirva Ahmakallio ja Mika Siekkinen, graafinen suunnittelija Anne Vähäsalo, digitaalisenviestinnän asiantuntija Riikka Harjula, yleisötyönjohtaja Anna-Riikka Hirvonen, museoassistentit Valtteri Moilanen ja Anna Maimanen sekä asiakaspalvelunpisteen ja kahvilan henkilökunta ja Pohjois-Pohjanmaan museon kuraattori Arja Keskitalo ja intendentti Eija Konttijärvi. Lämmin kiitos teille kaikille!
Marraskuussa 2022 taidemuseon harjoittelija Henna Välimäki selvitti Oulun taidemuseon vanhojen näyttelyohjelmistojen valossa taiteilijoiden sukupuolijakaumaa taidemuseon perustamisvuodesta 1963 vuoteen 2022. Tarkastelunäkökulma rajoittui mies- ja naisoletettuihin, mutta joukossa oli myös ainakin muutama muunsukupuolinen taiteilija. 1990-luvun lopulle saakka miehiä oli näyttelyissä taiteilijoina vähintään tuplasti enemmän kuin naisia. Miehet olivat täysin yliedustettuina 1960- ja 1970-lukujen näyttelyohjelmistoissa. 2000-luvulla tilanne tasoittui ja vuodesta 2010 lähtien näyttelyohjelmisto on kääntynyt lievästi naisvoittoiseksi.
Tällaisen kehityssuunnan valossa on epätodennäköistä, että Pohjois-Pohjanmaan alueeseen linkittyvien, melko tuntemattomien, edesmenneiden taiteilijanaisten esittely olisi mennyt lävitse ohjelmistosuunnittelussa 30 vuotta sitten – aiheella ei yksinkertaisesti olisi ollut riittävää yleisöpotentiaalia. 1990-luvulla ja vielä vahvemmin 2000-luvulla taidemuseot ovat toistuvasti esitelleet monia vanhemman taidehistorian kärkeen nykyisin vahvasti asemoituneita taiteilijoita, kuten Helene Schjerfbeckin, Maria Wiikin, Sigrid Schaumanin, Elin Danielson-Gambogin, Ellen Thesleffin ja oululaissyntyisen Amelié Lundahlin sekä useita taideteollisuuden hieman myöhäisempiä kiintotähtiä, kuten Nanny Stillin, Rut Brykin ja Vuokko Nurmesniemen. Tutkijoiden, median ja taideyleisön kiinnostus edellisten sukupolvien taiteilijanaisten työtä kohtaan on oikeellistanut ja terävöittänyt taidekentän kokonaiskuvaa eri aikoina.
Taiteilija, josta Tahto- ja taito -näyttelyksi muokkautunut tutkimushanke lähti liikkeelle reilut viisi vuotta sitten, oli oulunsalolaislähtöinen taidemaalari ja taideopettaja Hilja Tolvanen (1879–1959). Hauska sattuma on, että Tolvasen suvun jäsenistä puhuttiin jo lapsuudessani, sillä Hilja Tolvasen Lauri-veli avioitui äitini puoleisen paappani Sylvi-sisaren kanssa. Näin ollen muutamia Hilja Tolvasen teoksia siirtyi EteläPohjanmaalle sukulaisteni haltuun. Tahto ja taito -näyttelyn sulkeuduttua Oulun taidemuseossa toukokuun lopussa 2023 näyttelyn tekstisisällöt, osa teoskuvista ja muusta aineistoista jatkavat elämäänsä digitaalisesti saavutettavina.
Elina Vieru
Intendentti, kokoelmat,
Oulun taidemuseo