Jaakko Niemelälle (s. 1959 Raumalla) hylky on eletyn elämän symboli. Se kantaa mukanaan muistoja ja samalla, se hajoaa ja murtuu pois. Meri, laivat ja merenkulku ovat olleet taiteilijalle tärkeitä jo lapsuudesta saakka. Niiden tarkempi tarkastelu alkoi kuitenkin vasta vuonna 2012 taiteilijan Nostalgia-tutkimusprojektissa, jossa Niemelä halusi tutustua jo edesmenneeseen merikapteeni-isäänsä paremmin.

”Olen merikapteenin poika. Isäni oli paljon merillä ollessani pieni. Tämän takia en ehtinyt kovin hyvin tutustua häneen. Kun isä työuransa loputtua tuli kotiin, hän sairastui melko pian dementiaan ja menetti puhekykynsä. Isä kuoli vuonna 1985 ollessani 26-vuotias. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että isäni poissaolo ja kuolema ovat vaikuttaneet elämääni suuresti.”

Niemelä rakentaa tilallisia installaatioita, joissa kuljetaan valojen ja varjojen maastoissa. Taiteilijan työskentely liikkuu yksilötasolla luopumisen ja kaipauksen sekä yhteiskunnallisesti tuhoutumisen ja rappion teemoissa. Oulun taidemuseon näyttelyyn Niemelä rakentaa kaksi tilallista kokonaisuutta, jotka koostuvat videoanimaatioista, äänestä sekä valosta. Lisäksi näyttelyssä nähdään mm. arkistomateriaalia matkoilta, jota taiteilija teki isänsä vanavedessä.

Raumalla ja Helsingissä työskentelevä Jaakko Niemelä on toiminut kuvataiteilijana 1980-luvulta lähtien. Hän työskentelee monivälineisesti mm. grafiikan sekä tila-, valo- ja videoteosten parissa. Niemelä on opiskellut kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulussa ja valon arkkitehtuuria Aalto Yliopistossa. Valtionpalkinnolla vuonna 2005 palkittu taiteilija on toteuttanut myös lukuisia julkisia teoksia.

Näyttelyn videoanimaatiot on tehty yhteistyössä Paula Lehtosen, Antti Laakson, Kai Kostackin, Oliver Walterin ja Martin Felken kanssa. Teosten äänimaailmoista vastaavat Verneri Pohjola, Antti Niemelä ja Alessandro Scarlatti.

Tutustu taiteilijan verkkosivuihin.