Tahto ja taito -näyttelyn rohkeat naistai­teilijat

Tässä kuvagalleriassa, joka sisältää myös lyhyet biografiat, voit tutustua näyttelyn naistaiteilijoihin hieman tarkemmin.

Lyyli Moisio (myöhemmin Kaurila) opiskelutovereineen Ateneumissa 1916. Kuvaaja tuntematon. Yksityisarkisto.

Tässä kuvagalleriassa, joka sisältää myös lyhyet biografiat, voit tutustua näyttelyn naistaiteilijoihin hieman tarkemmin.

Perinteistä historiankirjoitusta on tehty miehisestä näkökulmasta. Naisnäkökulma on noussut länsimaisen historiantutkimuksen kohteeksi 1960-luvulla feminismin toisen aallon vaikutuksesta. Sukupuolen, luokan, iän, ihonvärin tai vaikkapa seksuaalisen suuntautumisen vaikutuksia yksilön asemaan yhteiskunnassa on alettu tarkastella laajemmin vasta 1980-luvulla. Sama pätee myös taidehistoriankirjoitukseen.

Tahto ja taito -näyttely rajautuu ajallisesti murrosten aikaan, jolloin myös naisten asema yhteiskunnallisina toimijoina muuttui. Muutoksessa tärkeitä ovat olleet naisten järjestäytyminen ja yhdistystoiminta, koulutuksen piriin pääseminen sekä tasa-arvoa edistävä lainsäädäntö.

Karoliina Otava, vuoteen 1933 saakka Saimi Törmänen

s. 1901 Oulussa
k. 1990 Helsingissä

Karoliina Otava lukeutuu sodanjälkeisiin keskeisiin suomalaisiin kohopainograafikoihin, jonka tuotannon kulmakivet ovat taidokkaissa maisema- ja miljöökuvauksissa. Näyttelydebyyttinsä hän teki vuonna 1922. Pula- ja sotavuosina Otava työskenteli kuvittajana ja mainospiirtäjänä. Myöhemmällä iällään taiteilija palasi muotokuvamaalauksen pariin. Taiteilijuutensa ohella Karoliina Otava teki pitkään uran opettajana ja sai valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 1981.

Hilja Tolvanen

s. 1879 Muhoksella
k. 1959 Helsingissä

Hilja Tolvanen tunnetaan parhaiten tunnelmallisista ja impressionismista vaikutteita saaneista henkilökuvista, maisemista ja kukka-asetelmista. Voimakas värinkäyttö sekä vahva sivellintyöskentely leimaa varhaisia teoksia, joissa on nähtävissä myös kubistisia vaikutteita. Maisemien ja henkilösommitelmien kuvauskohteet ovat taiteilijan lähipiiristä, Oulunsalon maisemia ja sukulaisia. Tolvanen tunnettiin aikanaan kulttuurivaikuttajana, joka myös kirjoitti aktiivisesti. Elämäntyönsä hän teki kuvaamataidon opettajana ja yliopettajana Helsingin Tyttönormaalilyseossa.

Lyyli Kaurila, vuoteen 1925 saakka Lyyli Moisio

s. 1898 Helsingissä
k. 1987 Helsingissä

Taiteilijan ura käynnistyi poikkeuksellisen menestyksellisesti jo opiskeluaikana hänen saadessaan III palkinnon Suomen Taideyhdistyksen dukaattikilpailussa vuonna 1918. Kaurilan varhaisten teosten tunnusmerkistöä ovat paksut, erottuvat siveltimen vedot ja peittävät värikentät, jotka on maalattu yhdellä istunnolla. Myöhemmällä urallaan Kaurila keskittyi maalaamaan perhe-elämää, Muhoksen maisemia tai kukkaloistoa. Kutsumukseltaan Lyyli Kaurila oli ennen kaikkea pedagogi, joka teki työuransa opettajan unelma-ammatissa Oulun Tipalassa.

Olga Nordström

s. 1902 Oulussa
k. 1981 Helsingissä

Olga Nordströmin aiheena on usein ihminen, ja hänellä onkin kyky tavoittaa kuvattavastaan olennaisin, milloin herkän impressionistisesti, milloin eleettömästi realismin keinoin. Henkilökuvien lisäksi Nordström kuvasi mielellään eläimiä ja maisemia. Öljymaalauksen lisäksi hän käytti tekniikoina herkkää vesiväriä tai pastellia. Nordström omistautui taiteen tekemiselle täysipainoisesti, piti ateljeeta Helsingissä, toteutti tilausteoksia ja osallistui aktiivisesti näyttelytoimintaan.

Hilja Palomäki

s.1902 Oulussa
k. 1994 Kemissä

Opiskeluaikoina Hilja Palomäkeä kannustettiin keskittymään muotokuvamaalaukseen. Herkissä ja taidokkaissa ihmiskuvauksissaan Palomäki suosi hiilipiirrosta ja vesiväriä. Impressionistiset ja realistiset maisemakuvaukset kuuluvat myös Palomäen tuotantoon. Huumorintajuinen taiteilija piirsi luonnosvihkoihinsa myös ajankohtaisia satiireja. 1950-luvulla Ouluun palannut Palomäki teki elämäntyönsä pidettynä piirustuksen opettajana.

Laila Karttunen

s. 1895 Suonen­joella
k. 1981 Hämeen­linnassa

Laila Karttunen oli vahva, taitava ja ennakkoluuloton maalari, jonka maalaustaiteessa näkyvät kubismin ja abstraktin taiteen vaikutteet. Maalaustaiteen sijasta Karttunen teki uransa taidekäsityön parissa ja työskenteli menestyksekkäästi Wetterhoffin ja Suomen Käsityön Ystävien lisäksi omalla studiollaan. Hän totetutti uransa aikana lukuisia julkisia teoksia. Karttusen tekstiilit toivat taiteilijalle useita palkintoja Milanon triennaalilla ja hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1958.

Tahto ja taito

Oulun taidemuseo 25.2.–28.5.2023

Takaisin näyttelysivulle